Thanksgiving!

Amerikkalaisen perhejuhlan tuntua oli ilmassa viime viikolla, kun Amerikka juhli kiitospäiväänsä. Kaupoissa kiitosmieli näkyi vilkkaana rahavirtana jo monta viikkoa ennen juhlaa, ja mainokset kehottivat laskemaan siunauksia pitkin syksyä. Toki kaiken kruunasi torstain juhla-ateria. Paikalliset neuvoivat syömään niin paljon kunnes oksettaa, kuuluu kuulema juhlan henkeen. Ihan en niin pitkälle päässyt kokemaan amerikkalaisia perinteitä, mutta seuraavana aamunakaan ei kyllä kovin nälkäinen olo ollut.

Koska kiitospäivä menee joulun ohi perhejuhlana, oli seurakunta järjestänyt kodittomille ja köyhille oman kiitosaterian. Torstaiaamuna klo 8 aikaan värjöttelimme kirkon pihalla kun porukan vetäjä oli lukinnut avaimensa auton sisään.. Mutta 40 min jälkeen nerokkaat seurakuntalaiset tiirikoivat auton oven auki. Suuntasimme Baltimoren kaupungin köyhimmälle ja pahimmalle alueelle. Ihan slummia se ei ollut, tai ainakaan pahvimajoja ei näkynyt, mutta talot olivat hyvin ränsistyneitä sekä ikkunoissa oli lähinnä lautoja, tai vanereita suojaamassa kylmältä. Samoin ihmisistä näki, ettei puhtaita vaatteita tai ruokaa ollut liiaksi tarjolla, saati hygieniatarvikkeita. Ihmisten tavasta kulkea ja puhua huusi syvä totuus siitä, ettei elämä ollut heitä kovin hellin käsin kohdellut.

Seurakunta on jakanut kiitospäivänä ilmaista ruokaa ja vaatteita alueella jo vuosien ajan, ja ihmiset sasivat odottaa sitä. Oli aika liikuttavaa nähdä, kuinka kupillinen soppaa ja puhdas paita sai vanhojenkin miesten silmät kosteiksi. Liikuimme alueella ryhmissä, eikä yksin kulkeminen tullut kuuloonkaan, alueen rikollisuusprosentin vuoksi. Mutta pitänee myöntää, että oli aika villi fiilis kulkea keskellä päivää alueella, jolla poliisiauton täytyi seurata meitä muutaman metrin päästä. Minne ikinä kuljimme, poliisit tulivat perässä varmistaen meidän turvallisuuden, joka kerta kun pysähdyimme, pysähtyivät poliisitkin. Vaikka joka ikisessä kadun kulmassa oli isot kyltit, jotka tiedottivat, että poliisi valvoo 27/7. Ja toden totta, joka kulmassa oli poliisilla kamera, josta he aluetta seuraavat joka ikinen sekuntti.

Myöhemmin oli meijän aika venyttää mahalaukkujamme suomalaisen pastorin ruokapyödäss. Ei ollut kyllä ruuassa valittamista! Ilta menikin sitten hyvin kotosalla ja naapurin sohvalla nuokkuen Amazing Grace-leffaa katsoen. Hyvä leffa muuten, suosittelen.