jäätelöä, jäätelöä

Tänään meillä oli tarkoitus juhlia Christyn synttäreitä vaelluksen merkeissä, mutta säätiedotus päätti ivallisesti ennustaa sadetta, joten skippasimme idean odottamaan parempia päiviä. Niin, ja tänään mitään satanu.. Vaikkei Christyn oikea syntymäpäivä ollutkaan tänään, juhlistimme melkein täysi-ikäistämme tarjoamalla hänelle erinomaista jäätelöä ja vielä parempaa seuraa. Täällä ei enää tule edes niin ajatelleeksikaan sitä, kuinka monesta maasta täällä ihmisiä oikein onkaan. Synttäriseurueeseen kuului unkarilainen, venäläinen, puolalainen, saksalainen, kaksi melkein koko ikänsä Kirkistanissa asunutta, minä ja vain kolme amerikkalaista.

Lievien kyytiongelmien ja organisoinnin jälkeen (eihän se kestänytkään kuin reilu 2h) suuntasimme jäätelöbaariin. Jäätelöbaarista ensimmäisenä tulee mieleen, ainakin täällä, paljon kertakäyttöastioita, makeutusaineita ja muuta teollistamössöä yhdistettynä johonkin ylikansalliseen brändiin.

Muistatteko miltä amerikkalaisissa leffoissa latotanssipaikat näyttää? Pienen maantien varressa on lato, jonka katonreunaa kiertää vanhat hehkulamput, ja pimenevässä illassa akustista settiä vetävä nuorimies kerää rakastuneita katseita lavaa lähinnä olevaan pöytään istuuntuneelta naiseltaan. Ihmiset nauttii viileästä illasta ja muutamat lapset viihdyttävät itseään juosten ja leikkien nurmikolla. Tänään olin osa sitä, vaikkei siellä tanssia ollutkaan, mutta parempaa - siellä oli jäätelöä.

Paikka oli todella idyllinen, ladossa oli todellakin myymälä, josta sai ostettua oikeata itsetehtyä jäätelöä, ilman lisäaineita ja teollista aromia. Myymälästä sai ostettua luomumaitoa, omenia sekä muita maatilan tuotteita. Jäätelö oli muuten ihan taivaallista! Mutta siis, tie jäi ladon taakse niin, että kun luuli olevansa täysin keskellä peltoaukeata, toki muutama hassu puu siellä täällä ja kauempana maatilan valot. Illan musiikista vastasi hyvin tavallisen näköinen nuorimies vaaleansinisessä t-paidassaan ja tummissa vakosamettihousuissaan soittiminaan akustinen kitara ja toisinaan myös haitari. Ilma täyttyi countrysta ja muista tunnelmaan sopivista biiseistä. Ja tosiaan, pihalla oli useita puisia pikkupöytiä ja lähinnä lavaa olevassa pöydässä istui laulajan nainen koko sen kaksi tuntia, kun mies esiintyi. Se oli kuin jostain leffasta, nainen tuijotti keskittyneesti vain ja ainoastaan miestä, ja kietoutui vaan entistä syvemmin takkiinsa, sitä mukaan, kun ilta viileni. Muutama hassu lapsi juoksenteli jäätelöidensä kanssa pihalla vanhempien nauttiessa musiikista ja tunnelmasta, myös muutama nuorisoporukka istuskeli iltaa viettämässä. Suomalaiselle epätyypillistä oli, että alkoholia ei näkynyt missään. Illan kruunasi ilmassa lentelevät tulikärpäset. Oli muuten aika hienon näköistä. Eipä sillä, en mä voi valittaa, että tunnelmassakaan olisi ollut mitään vikaa, päin vastoin. Mutta se paikka lumosi mut.

"Tää on vaarallinen alue"

Jenkkiläiseen kulttuuriin kuuluu autoilu, kävellä ei voi tietenkään minnekkään, enkä ole vielä toistaiseksi yhtään pyörääkään nähnyt. Julkinen liikenne on tietysti olematonta, ja busseilla ei kulje kuin köyhät ja rikolliset. Onneksi mulla on kämppiksenä suomalainen nainen, joka on aiemminkin asunut täällä, ja tuntee paikat ja tavat. Yleisohje nimittäin on, ettei kävellen saa lähteä minnekkään.

Ainakaan toistaiseksi itse en ole nähnyt, tai törmännyt huumeiden lieveilmiöihin tällä seudulla, mutta tarinoita olen kuullut sitäkin enemmän. Ja täytyy myöntää, että hälytysajoneuvoja ja helikoptereita täällä liikkuu vähän tiheämpään kuin Jyväskylässä. Ja on tämänkin seurakunnan jäseniä löydetty raiskattuina ja murhattuina. Aseellisen ryöstönuhrinakin noin joka toinen on tuntunut olevan. Mutta päälle päin on vaikeaa kuvitella kuinka paljon rikollisuutta tältä alueelta löytyy. Huumeet ovat tehneet tehtävänsä.

Mä olen kyllä uhmannut ohjeita ja käynyt kävellen kaupassa, en kyllä tosin yksin, mutta kuitenkin. Amerikkalaisten ja muiden pidempään täällä asuneiden on hyvin hankala ymmärtää miksi joku haluaa todella kävellä kauppaan, kun autotkin on keksitty. Mutta kyllä mä ainakin kaipaan ulos ja pihalle ainakin välillä. Onhan tässä tietenkin se, että tää alue on aika mustavoittoista ja vaalea ihminen erottuu joukosta, mikä varmasti lisää riskiä, mutta ainakin toistaiseksi olen törmännyt koulun ja seurakunnan ulkopuolella vain mukaviin ihmisiin. Jotenkin suomalaiseen mieleen ei vain mahdu se ajatus, että ihmisten ilmoilla ja keskellä päivää joku voisi todella käydä kimppuun. Katsotaan, kuinka pitkälle pääsen täällä ajatuksella ;)

Viime päivät on paikallisten mukaan vietetty koleassa säässä, mittari näyttää vaivaista 22 astetta, ja ihmiset pakenevat pitkähihaisten tai takkien sisään "viileää" ulkoilmaa. Noh, onneksi loppuviikosta asia korjaantuu, mikäli meteorologit ovat osanneet arpoa säätiedotuksen oikein. Luvassa enimmäkseen aurinkoa ja lämpötila hiponee kolmeakymmentä astetta. Oujea.

Koulu, jota käyn on iltakoulu, mikä sopii vuorokausirytmilleni sinäänsä paremmin kuin hyvin, mutta toisaalta jonkunlaisen rytmin säilyttämiseksi olen harkinnut vapaaehtoistyötä paikallisessa koulussa. Siis käytännössä kouluavustajaa pääsisin leikkimään. Saisin siitä samalla kokemusta koulumaailmasta, joskin Suomen ja Jenkkilän koulua ei voine verrata.. Lueskelin eilen 10 sivusen ohjeistuksen, siitä miten lasten ja nuorten kanssa toimitaan. Tässä muutama esimerkki:

1. Kaikki fyysinen koskettaminen on täysin kielletty. (Koskee myös päiväkodin työntekijöitä, lasta EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA saa kantaa tai ottaa syliin, vaipan vaihtokin suoritetaan niin, että lapsen ja aikuisen välissä on aina jotakin, esim. pyyhe. Isommat lapset joutuvat vaihtamaan itsevaippansa, aikuisen neuvoessa vieressä.)

2. Miehet eivät ole tervetulleita päiväkotiin (eikä kouluun, muihin kuin poikaluokkiin) töihin. Miehellä ei ole missään tilanteessa oikeutta koskea lapseen, nainen saa koskettaa lasta vain erikoistilanteessa, esimerkiksi vakavan onnettomuuden yhteydessä.

3. Muista aina ottaa toinen aikuinen mukaan, kun toimit lapsen/lasten kanssa. Älä ikinä ole yksin. (Päiväkodissakaan työntekijä ei saa mennä lapsen mukaan vessaan, tai mikäli olosuhteet sen pakosti vaativat, on paikalla oltava vähintään kaksi aikuista.)

Toki koulussa on helpompi työskennellä, koska siellä lapset ovat isompia, eikä samanlaista pakkoa ole koskea lapseen kuin päiväkodissa. Mutta entäs jos unohtaakin hetkeksi ja koskettaa lasta?

Täällä kaikki firmat tuntuvat ainakin elävän ainaisessa syytteiden pelossa. Ruoka säilyy kuukauden viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Kerrossängyissä on tarkat ohjeet kuinka niissä nukutaan, ja muovipusseissa varotetaan, ettei niitä kannata pistää päähän. Täällä kun voi ihan oikeasti saada syytteen melkein mistä vain.