COLORADO!

Tammikuun puolessa valissa innostuin muutaman kaverin kanssa ottamaan pikalahdon Denveriin, Coloradoon. Pitihan suomityton paasta nakemaan kunnolla lunta ees kerran talvessa, tosin enpa osannut aavistaa, etta helmikuussa Baltimorekin kirjaimellisesti hukkui lumeen. Eika silla, Denverissakaan ei lunta juuri nakynyt, ilman takkia sai kulkea pitkin kaupunkin, mutta vuorille lahtiessa sai kylla laittaa vahan enemman paalle. Ma olin porukasta ainut joka ei ollut oikeesti vuorilla ennen elamassaan kaynyt.. Vaikka Kanavuorenkin paalta aukee hieno maisema, ei se ihan vetanyt Coloradon vuoristolle vertoja.. Kannattava reissu noin kokemuksen kuin kustannustenkin puolesta. Denverissa en saanut itse maksaa edes kahvikupillista, majotuksesta puhumattakaan. Porukassa mukana olleen etela-afrikkalaisen Johannin kaveri majoitti ja kestitsi meita oikein kunnolla.

Samalla reissulla tuli kaytya myos Isossa Kaupungissa, lennot Denveriin kuin tuli halvemmaksi ostaa New Yorkista kuin Baltimoresta. Siispa kulutimme suunnattoman summan (0,5 dollaria) edestakaiseen bussimatkaan kolmelle valille Baltimore-New York-Baltimore. Itse kaupunkiin en jaksanut tutustua juurikaan, kun selassa painoi parikymmen kilon laukku kaikkine ylimaaraisine tavaroineen, mutta Time Square piti kuitenkin kayda vilasemassa. Ei se kylla muhun juuri vaikutusta tehny.. Enemmankin nautin maailman isoimmasta Toys'r'us-leluliikkeesta... Paluumatkalla paatimme yopya kuitenkin Queenin alueella Natalian kavereiden luona. Jossain vaiheessa iltaa en tosin ollut ihan varma oonko enaa Usassa vai Puolassa. Natalia puolalaisena kun omaa puolalaisia kavereita, jotka luonnollisesti myos asuvat puolalaisella alueella. Kauppojen nimet olivat puolaksi, ihmiset puhuivat keskenaan puolaan, ja ravintola, jonne paadyimme syomaan oli puolalainen, enka ma oikein saanut menusta tolkkua.. Noh, asiantuntijat tilasivat maallikoiden puolesta ja saimme eteemme isoja lautasia jotka sisalsivat moninaisia perinteisia puolalaisia herkkuja, joita saimme sitten nauttia puolalaisen musiikin tahdittamana.

Joulusauna ja muita suomalaisuuksia..

Kun kerran taas muistin tan blogin olemassaolon, niin voisinpa kertoa tarinoita kansainvalisesta joulunvietosta. Vaikka lumi saapui, ei joulufiiliksesta ollut tietoakaan. Eihan nyt suomalainen tytto osannut ajatella , etta joulu voisi olla oven takana, kun paivalla aurinko paistoi ja valoisaa aikaakin riitti enemman kuin nelja tuntia. Aamulla kun herasi (joojoo, ma heraan kylla ennen puoltapaivaa..) oli valoisaa ja hamartymaan alkoi vasta viiden jalkeen. Niin ja pakkastakin maksimissaan oli ehka muutaman aste, jos sitakaan. Vasta viime viikonlopulla tannekin asti saapui sen verran kirpeat ilmat, etta minakin kaivoin toppatakin esiin. Mittarin mukaan -8, mutta siihen yhdistettyna koko paivan ulkoilu ja jaatava tuuli sai minutkin luovuttamaan.

Mutta takaisin jouluun. Taallahan kaikki tulee jaljessa, ja se koskee myos joulunviettoa; paikalliset juhlii 25.12 ja 24. on monella viela tavallinen tyopaiva. Kansainvalisten opiskelijoiden kesken paatettiin kuitenkin rikkoa kaavaa ja juhlia jo OIKEANA paivana. Viereisen kerrostalon ylimmasta kerroksesta avattiin kolmen asunnon ovet, jotta juhlatilaa oli riittamiin kaikille. Ja toki tarkein: ruoka, noudatti kansainvalista teemaa. Pullaa, venalaisia jouluherkkuja, unkarilaista kalkkunaa, saksalaisia pikkuleipia..jne. Rappu oli myoskin saanut jouluisen ilmeen, ja huoneistoista loytyis kolme hyvin erityylista joulusisustusta: perusamerikkalainen, saksalainen seka venalainen. Ilta koostui lahinna hyvasta seurasta, maukkaasta jouluruuasta seka (epa)vireisesta laulusta. Jokun tiedon mukaan illan aikana Pojan syntya kavi juhlistamassa lahemmas viitisenkymmenta henkea, ja arviot eri kansalaisuuksien maarasta vaihtelevat 14-16 valilla. Yhtakaikki, aattoilta oli siis kulttuurien ja kansallisuuksen suloinen sekamelska.

Paikallisten mukaan ainoana oikeana virallisena paivana sain kutsun yhdessa muiden suomalaisten kanssa suomalais-jenkkilaiseen perheeseen. Jottei ihan juuriaan paasisi unohtamaan tarjolla oli kaikki perinteiset suomalaiset jouluruuat laatikoista rosolliin ja kinkusta joulutorttuihin.  Tan seurakunnan musiikkipastori sattuu olemaan kanssa suomalainen, ja sehan tiesi suomalaisia joululauluja illan mittaa kanssa. Illan kruunasi perinteinen joulusauna! Ensimmainen saunareissu sitten elokuun lopun... Parhaat naurutkin tosin sain, kun saunan oven luona oli iso varoituskyltti saunan terveysriskeista, ja kuinka raskaana, sairaana tai laakityksen alla olevien olisi syyta ottaa yhteytta laakariin ennen saunaan menoa. Ja lopuksi varoiteltiin ylikuumenemisriskista. Miksei Suomessa saunoissa ole moisia uhkia lueteltuna??

Hyvin erilainen joulu, mutta kokemuksen arvoinen. Glogia en paassyt maistamaan, enka oikeita pipareita, mutta se oli niista luopumisen arvoista.

..on lunta tulvillaan, nyt raikas talvisää...

Baltimorekin verhoutui viimein valkoisen vaipan sisään! Viikonloppuna oli pahin lumimyrsky 70 vuoteen tällä alueella. Ja kaaos oli valmis. Koulut suljettuna, autot jumissa, kolareita ja kuoliaaksi paleltuneita ja koko osavaltiossa "hätätila". Ja kaikki alle 50cm lumen ja muutaman asteen pakkasen takia. Mutta vallattomille opiskelijoillehan se tarkoitti vain uutta hauskanpidon muotoa..

Perjantai-iltana katselimme kaihoisasti ikkunasta kuinka lumihiutaleet leijailivat maahan.. Mutta illasta lunta ei ollut vielä tarpeeksi lumisotaan, tai muuhun mukavaan, jotta pihalle olisi kannattanut mennä. Kuitenkin neljän aikaan yöllä ikkunani takaa alkoi kuulla kummaa ääntä; verhojen välistä näin kuinka lumipallot hajoilivat lasiin. Se tiesi vaan yhtä vaihtoehtoa: LUMISOTA!! Ja tosiaan, ensilumesta oli otettava kaikki irti. Lumisodan ja muutaman tunnin yöunien jälkeen päätimme kokeilla kävelyretkeä kauppaan. Autolla matkan teko ei olisi onnistunut mitenkään, talvirenkaita kun ei näillä leveyspiireillä tunneta.. Ja eipä sillä, koko liikenne seisoi, kun edessä oli pienikin ylämäki. Autoimme muutamaa jumiin jäänyttä autoilijaa työntämällä heidät mäen päälle. Siitä löytyy mielenkiintoisia videoita...

Ulkoilun jälkeen oli tietysti vuorossa lämmin ruoka ja kuumaa kaakaota, sekä jouluinen Matkalla Beetlehemiin-elokuva. Mutta sen kerran kun lunta sattui olemaan, ei kukaan oikein sisällä viihtynyt. Illasta oli vain tarkoitus lähteä pienelle lenkille, joka venyi neljän tunnin riehumiseksi. Kyllähän se lenkillä alkoi, mutta kiusaus tuli liian suureksi ja yhden pastorin auton ympärille kasaantui kummasti isoja lumipaakkuja.. Parkkipaikan reunoilta löytyi sopivaa puuterilunta, johon oli kanssa kiva hyppiä. Kuten kuvasta näkyy..

Valitettavasti lumi suli jo pois, ja lumiset leikit on enää vain kaunis muisto...