jäätelöä, jäätelöä

Tänään meillä oli tarkoitus juhlia Christyn synttäreitä vaelluksen merkeissä, mutta säätiedotus päätti ivallisesti ennustaa sadetta, joten skippasimme idean odottamaan parempia päiviä. Niin, ja tänään mitään satanu.. Vaikkei Christyn oikea syntymäpäivä ollutkaan tänään, juhlistimme melkein täysi-ikäistämme tarjoamalla hänelle erinomaista jäätelöä ja vielä parempaa seuraa. Täällä ei enää tule edes niin ajatelleeksikaan sitä, kuinka monesta maasta täällä ihmisiä oikein onkaan. Synttäriseurueeseen kuului unkarilainen, venäläinen, puolalainen, saksalainen, kaksi melkein koko ikänsä Kirkistanissa asunutta, minä ja vain kolme amerikkalaista.

Lievien kyytiongelmien ja organisoinnin jälkeen (eihän se kestänytkään kuin reilu 2h) suuntasimme jäätelöbaariin. Jäätelöbaarista ensimmäisenä tulee mieleen, ainakin täällä, paljon kertakäyttöastioita, makeutusaineita ja muuta teollistamössöä yhdistettynä johonkin ylikansalliseen brändiin.

Muistatteko miltä amerikkalaisissa leffoissa latotanssipaikat näyttää? Pienen maantien varressa on lato, jonka katonreunaa kiertää vanhat hehkulamput, ja pimenevässä illassa akustista settiä vetävä nuorimies kerää rakastuneita katseita lavaa lähinnä olevaan pöytään istuuntuneelta naiseltaan. Ihmiset nauttii viileästä illasta ja muutamat lapset viihdyttävät itseään juosten ja leikkien nurmikolla. Tänään olin osa sitä, vaikkei siellä tanssia ollutkaan, mutta parempaa - siellä oli jäätelöä.

Paikka oli todella idyllinen, ladossa oli todellakin myymälä, josta sai ostettua oikeata itsetehtyä jäätelöä, ilman lisäaineita ja teollista aromia. Myymälästä sai ostettua luomumaitoa, omenia sekä muita maatilan tuotteita. Jäätelö oli muuten ihan taivaallista! Mutta siis, tie jäi ladon taakse niin, että kun luuli olevansa täysin keskellä peltoaukeata, toki muutama hassu puu siellä täällä ja kauempana maatilan valot. Illan musiikista vastasi hyvin tavallisen näköinen nuorimies vaaleansinisessä t-paidassaan ja tummissa vakosamettihousuissaan soittiminaan akustinen kitara ja toisinaan myös haitari. Ilma täyttyi countrysta ja muista tunnelmaan sopivista biiseistä. Ja tosiaan, pihalla oli useita puisia pikkupöytiä ja lähinnä lavaa olevassa pöydässä istui laulajan nainen koko sen kaksi tuntia, kun mies esiintyi. Se oli kuin jostain leffasta, nainen tuijotti keskittyneesti vain ja ainoastaan miestä, ja kietoutui vaan entistä syvemmin takkiinsa, sitä mukaan, kun ilta viileni. Muutama hassu lapsi juoksenteli jäätelöidensä kanssa pihalla vanhempien nauttiessa musiikista ja tunnelmasta, myös muutama nuorisoporukka istuskeli iltaa viettämässä. Suomalaiselle epätyypillistä oli, että alkoholia ei näkynyt missään. Illan kruunasi ilmassa lentelevät tulikärpäset. Oli muuten aika hienon näköistä. Eipä sillä, en mä voi valittaa, että tunnelmassakaan olisi ollut mitään vikaa, päin vastoin. Mutta se paikka lumosi mut.