COLORADO!

Tammikuun puolessa valissa innostuin muutaman kaverin kanssa ottamaan pikalahdon Denveriin, Coloradoon. Pitihan suomityton paasta nakemaan kunnolla lunta ees kerran talvessa, tosin enpa osannut aavistaa, etta helmikuussa Baltimorekin kirjaimellisesti hukkui lumeen. Eika silla, Denverissakaan ei lunta juuri nakynyt, ilman takkia sai kulkea pitkin kaupunkin, mutta vuorille lahtiessa sai kylla laittaa vahan enemman paalle. Ma olin porukasta ainut joka ei ollut oikeesti vuorilla ennen elamassaan kaynyt.. Vaikka Kanavuorenkin paalta aukee hieno maisema, ei se ihan vetanyt Coloradon vuoristolle vertoja.. Kannattava reissu noin kokemuksen kuin kustannustenkin puolesta. Denverissa en saanut itse maksaa edes kahvikupillista, majotuksesta puhumattakaan. Porukassa mukana olleen etela-afrikkalaisen Johannin kaveri majoitti ja kestitsi meita oikein kunnolla.

Samalla reissulla tuli kaytya myos Isossa Kaupungissa, lennot Denveriin kuin tuli halvemmaksi ostaa New Yorkista kuin Baltimoresta. Siispa kulutimme suunnattoman summan (0,5 dollaria) edestakaiseen bussimatkaan kolmelle valille Baltimore-New York-Baltimore. Itse kaupunkiin en jaksanut tutustua juurikaan, kun selassa painoi parikymmen kilon laukku kaikkine ylimaaraisine tavaroineen, mutta Time Square piti kuitenkin kayda vilasemassa. Ei se kylla muhun juuri vaikutusta tehny.. Enemmankin nautin maailman isoimmasta Toys'r'us-leluliikkeesta... Paluumatkalla paatimme yopya kuitenkin Queenin alueella Natalian kavereiden luona. Jossain vaiheessa iltaa en tosin ollut ihan varma oonko enaa Usassa vai Puolassa. Natalia puolalaisena kun omaa puolalaisia kavereita, jotka luonnollisesti myos asuvat puolalaisella alueella. Kauppojen nimet olivat puolaksi, ihmiset puhuivat keskenaan puolaan, ja ravintola, jonne paadyimme syomaan oli puolalainen, enka ma oikein saanut menusta tolkkua.. Noh, asiantuntijat tilasivat maallikoiden puolesta ja saimme eteemme isoja lautasia jotka sisalsivat moninaisia perinteisia puolalaisia herkkuja, joita saimme sitten nauttia puolalaisen musiikin tahdittamana.

Joulusauna ja muita suomalaisuuksia..

Kun kerran taas muistin tan blogin olemassaolon, niin voisinpa kertoa tarinoita kansainvalisesta joulunvietosta. Vaikka lumi saapui, ei joulufiiliksesta ollut tietoakaan. Eihan nyt suomalainen tytto osannut ajatella , etta joulu voisi olla oven takana, kun paivalla aurinko paistoi ja valoisaa aikaakin riitti enemman kuin nelja tuntia. Aamulla kun herasi (joojoo, ma heraan kylla ennen puoltapaivaa..) oli valoisaa ja hamartymaan alkoi vasta viiden jalkeen. Niin ja pakkastakin maksimissaan oli ehka muutaman aste, jos sitakaan. Vasta viime viikonlopulla tannekin asti saapui sen verran kirpeat ilmat, etta minakin kaivoin toppatakin esiin. Mittarin mukaan -8, mutta siihen yhdistettyna koko paivan ulkoilu ja jaatava tuuli sai minutkin luovuttamaan.

Mutta takaisin jouluun. Taallahan kaikki tulee jaljessa, ja se koskee myos joulunviettoa; paikalliset juhlii 25.12 ja 24. on monella viela tavallinen tyopaiva. Kansainvalisten opiskelijoiden kesken paatettiin kuitenkin rikkoa kaavaa ja juhlia jo OIKEANA paivana. Viereisen kerrostalon ylimmasta kerroksesta avattiin kolmen asunnon ovet, jotta juhlatilaa oli riittamiin kaikille. Ja toki tarkein: ruoka, noudatti kansainvalista teemaa. Pullaa, venalaisia jouluherkkuja, unkarilaista kalkkunaa, saksalaisia pikkuleipia..jne. Rappu oli myoskin saanut jouluisen ilmeen, ja huoneistoista loytyis kolme hyvin erityylista joulusisustusta: perusamerikkalainen, saksalainen seka venalainen. Ilta koostui lahinna hyvasta seurasta, maukkaasta jouluruuasta seka (epa)vireisesta laulusta. Jokun tiedon mukaan illan aikana Pojan syntya kavi juhlistamassa lahemmas viitisenkymmenta henkea, ja arviot eri kansalaisuuksien maarasta vaihtelevat 14-16 valilla. Yhtakaikki, aattoilta oli siis kulttuurien ja kansallisuuksen suloinen sekamelska.

Paikallisten mukaan ainoana oikeana virallisena paivana sain kutsun yhdessa muiden suomalaisten kanssa suomalais-jenkkilaiseen perheeseen. Jottei ihan juuriaan paasisi unohtamaan tarjolla oli kaikki perinteiset suomalaiset jouluruuat laatikoista rosolliin ja kinkusta joulutorttuihin.  Tan seurakunnan musiikkipastori sattuu olemaan kanssa suomalainen, ja sehan tiesi suomalaisia joululauluja illan mittaa kanssa. Illan kruunasi perinteinen joulusauna! Ensimmainen saunareissu sitten elokuun lopun... Parhaat naurutkin tosin sain, kun saunan oven luona oli iso varoituskyltti saunan terveysriskeista, ja kuinka raskaana, sairaana tai laakityksen alla olevien olisi syyta ottaa yhteytta laakariin ennen saunaan menoa. Ja lopuksi varoiteltiin ylikuumenemisriskista. Miksei Suomessa saunoissa ole moisia uhkia lueteltuna??

Hyvin erilainen joulu, mutta kokemuksen arvoinen. Glogia en paassyt maistamaan, enka oikeita pipareita, mutta se oli niista luopumisen arvoista.

..on lunta tulvillaan, nyt raikas talvisää...

Baltimorekin verhoutui viimein valkoisen vaipan sisään! Viikonloppuna oli pahin lumimyrsky 70 vuoteen tällä alueella. Ja kaaos oli valmis. Koulut suljettuna, autot jumissa, kolareita ja kuoliaaksi paleltuneita ja koko osavaltiossa "hätätila". Ja kaikki alle 50cm lumen ja muutaman asteen pakkasen takia. Mutta vallattomille opiskelijoillehan se tarkoitti vain uutta hauskanpidon muotoa..

Perjantai-iltana katselimme kaihoisasti ikkunasta kuinka lumihiutaleet leijailivat maahan.. Mutta illasta lunta ei ollut vielä tarpeeksi lumisotaan, tai muuhun mukavaan, jotta pihalle olisi kannattanut mennä. Kuitenkin neljän aikaan yöllä ikkunani takaa alkoi kuulla kummaa ääntä; verhojen välistä näin kuinka lumipallot hajoilivat lasiin. Se tiesi vaan yhtä vaihtoehtoa: LUMISOTA!! Ja tosiaan, ensilumesta oli otettava kaikki irti. Lumisodan ja muutaman tunnin yöunien jälkeen päätimme kokeilla kävelyretkeä kauppaan. Autolla matkan teko ei olisi onnistunut mitenkään, talvirenkaita kun ei näillä leveyspiireillä tunneta.. Ja eipä sillä, koko liikenne seisoi, kun edessä oli pienikin ylämäki. Autoimme muutamaa jumiin jäänyttä autoilijaa työntämällä heidät mäen päälle. Siitä löytyy mielenkiintoisia videoita...

Ulkoilun jälkeen oli tietysti vuorossa lämmin ruoka ja kuumaa kaakaota, sekä jouluinen Matkalla Beetlehemiin-elokuva. Mutta sen kerran kun lunta sattui olemaan, ei kukaan oikein sisällä viihtynyt. Illasta oli vain tarkoitus lähteä pienelle lenkille, joka venyi neljän tunnin riehumiseksi. Kyllähän se lenkillä alkoi, mutta kiusaus tuli liian suureksi ja yhden pastorin auton ympärille kasaantui kummasti isoja lumipaakkuja.. Parkkipaikan reunoilta löytyi sopivaa puuterilunta, johon oli kanssa kiva hyppiä. Kuten kuvasta näkyy..

Valitettavasti lumi suli jo pois, ja lumiset leikit on enää vain kaunis muisto...

Thanksgiving!

Amerikkalaisen perhejuhlan tuntua oli ilmassa viime viikolla, kun Amerikka juhli kiitospäiväänsä. Kaupoissa kiitosmieli näkyi vilkkaana rahavirtana jo monta viikkoa ennen juhlaa, ja mainokset kehottivat laskemaan siunauksia pitkin syksyä. Toki kaiken kruunasi torstain juhla-ateria. Paikalliset neuvoivat syömään niin paljon kunnes oksettaa, kuuluu kuulema juhlan henkeen. Ihan en niin pitkälle päässyt kokemaan amerikkalaisia perinteitä, mutta seuraavana aamunakaan ei kyllä kovin nälkäinen olo ollut.

Koska kiitospäivä menee joulun ohi perhejuhlana, oli seurakunta järjestänyt kodittomille ja köyhille oman kiitosaterian. Torstaiaamuna klo 8 aikaan värjöttelimme kirkon pihalla kun porukan vetäjä oli lukinnut avaimensa auton sisään.. Mutta 40 min jälkeen nerokkaat seurakuntalaiset tiirikoivat auton oven auki. Suuntasimme Baltimoren kaupungin köyhimmälle ja pahimmalle alueelle. Ihan slummia se ei ollut, tai ainakaan pahvimajoja ei näkynyt, mutta talot olivat hyvin ränsistyneitä sekä ikkunoissa oli lähinnä lautoja, tai vanereita suojaamassa kylmältä. Samoin ihmisistä näki, ettei puhtaita vaatteita tai ruokaa ollut liiaksi tarjolla, saati hygieniatarvikkeita. Ihmisten tavasta kulkea ja puhua huusi syvä totuus siitä, ettei elämä ollut heitä kovin hellin käsin kohdellut.

Seurakunta on jakanut kiitospäivänä ilmaista ruokaa ja vaatteita alueella jo vuosien ajan, ja ihmiset sasivat odottaa sitä. Oli aika liikuttavaa nähdä, kuinka kupillinen soppaa ja puhdas paita sai vanhojenkin miesten silmät kosteiksi. Liikuimme alueella ryhmissä, eikä yksin kulkeminen tullut kuuloonkaan, alueen rikollisuusprosentin vuoksi. Mutta pitänee myöntää, että oli aika villi fiilis kulkea keskellä päivää alueella, jolla poliisiauton täytyi seurata meitä muutaman metrin päästä. Minne ikinä kuljimme, poliisit tulivat perässä varmistaen meidän turvallisuuden, joka kerta kun pysähdyimme, pysähtyivät poliisitkin. Vaikka joka ikisessä kadun kulmassa oli isot kyltit, jotka tiedottivat, että poliisi valvoo 27/7. Ja toden totta, joka kulmassa oli poliisilla kamera, josta he aluetta seuraavat joka ikinen sekuntti.

Myöhemmin oli meijän aika venyttää mahalaukkujamme suomalaisen pastorin ruokapyödäss. Ei ollut kyllä ruuassa valittamista! Ilta menikin sitten hyvin kotosalla ja naapurin sohvalla nuokkuen Amazing Grace-leffaa katsoen. Hyvä leffa muuten, suosittelen.

korkeapainetta

Viikko sitten lauantaina istun kaikesta onnellisen tietämättömänä pelaamassa jatsia, mutta juuri sairaanhoitajaksi valmistunut Natalia halusi välttämättä kokeilla vieläkö osaa mitata verenpaineen.. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Mansetti käteen ja pumppaamaan. Tumtumtum. Ja Natalian naama venähti. Ja sama operaatio toisesta kädestä. Sitten varovainen kysymys, että mitähän mun normaalit verenpaineet näyttää. Karu totuus iski vasten kasvoja; 168/112.

Onnekseni naapurissa on (yli-)innokas sairaanhoitaja, joka on halunnut mittailla paineita enemmän ja vähemmän. Lääkäriinkin Natalia mut vei, ja siellä ne kohteli mua kuin puolikuollutta; "pystytkö kävelemään? menehän nyt tuohon makaamaan, eiei, istuminen on nyt kiellettyä. Ota siinä ihan rauhassa." Siellä olikin kyllä kohtalokkaat luvut; 186/120. Itellä oli vaan pokassa pitelemistä, ei mulla missään vaiheessa mitään hätää ollut, en mä ees tiedostanut, että paineet vois olla kuunapäivänäkään tuota luokkaa ja mikäli Natalia ei olisi lähtenyt mittarilla leikkimään, ei asia olisi tullut edes ilmi. Olinhan mä ollut vähän väsynyt ja päätä vähän särkenyt, mutta sehän on nyt vaan normaali-ilmiö.

Totesin tässä, että tuleepahan opeteltua nyt sitten tuota lääkärisanastoakin englanniksi. Monipuolinen matka siis, kaikki osa-alueet haltuun kerralla. Vaikkakin Natalian on saanut mukaan lääkäriin, ne on hyväksynyt Natalian "tulkkina", tosin ensiksi luulivat häntä mun äidiksi. Natalia on siis jo mun toinen äiti täällä. Ensimmäinen äiti on lähtöisin Ruotsista, Natalia Puolasta. Mulla lienee edessä siis identiteettikriisi.

Ne, jotka mua enemmän tuntee, että mua ei juuri tämmöset tilanteet hetkauta, mä oon tottunut sairastamaan, mutta täällä kaikki ihmiset ympärillä osaa kyllä kuhista tästäkin asiasta. Joka toinen minuutti joku kysyy oonko kunnossa. Toki siinä on kulttuurieroakin mukana, mutta täällä viime sunnuntaina kuoli kaikkien rakastama vartija sydänkohtaukseen, niin kaikki ovat nyt vähän varpaillaan. Pinky tosin oli jo vanha mies, mutta korkea verenpaine oli hänelläkin. Sunnuntain kohtalokas sydänkohtaus oli neljäs tai viides, kun herra ei suostunut lääkkeitä käyttämään.. Mutta se oli nyt hänen aika lähteä Kotiin.

Mä oon nauranut täällä, että mä alan pelottavasti kuulostaa vanhalta verenpaineeni kanssa, päivittäin joku sen mittaa ja lääkityskin on. Tääkin blogiteksti on lähinnä sairaskertomus, joka varmasti saanee jatkoa, kunhan tästä lähden jatkotutkimuksiin. Pahoittelen siis jo etukäteen.

Syksyisiä värejä

No nyt se syksy on saapunut sitten tännekin. Tosin ei samanlaisena, kun sen olen Suomessa tuntenut. Suomen sateisen ja kylmän syksyn sijasta olen saanut nauttia väriloistosta lähemmäs kahdenkymmenen asteen lämpötilassa ja auringonpaisteessa. Ei sillä, pakko myöntää, että muutama pisara on täälläkin tullut taivaalta alas. Mutta suurimmaksi osaksi ilma on ollut mitä mainioin.

Eilen kävimme kokousten välillä(täällä on sunnuntaisin kolme kokousta; kaksi aamulla, yksi illalla) tutustumassa läheiseen kansallispuistoon. Polku kulki pitkin joen vartta, eikä muita ihmisiä ollut liikaa häiritsemässä luonnonrauhaa. Oli ihana pitkästä aikaa kävellä kiireettömästi useampi tunti keskellä metsää, ilman poliisiautojen vinkunaa tai helikoptereiden meteliä. Koko metsän täytti vain ja ainoastaa veden kohina. Kuvamateriaalia on luvassa heti, kun Natalia saa ne ladattua facebookkiin. Ja siis ne jotka eivät ole vielä naamakirjassa; suosittelen rekisteröitymään, koska tänne en aikonut kuvia ladata ;)

Viime viikonloppu oli poikkeuksellinen liikunnan suhteen, koska lenkkeilyn lisäksi pääsin toteuttamaan sisäistä vesipetoani uimahallin syvissä vesissä. Mun naapuri työskentelee samaisessa uimahallissa hengenpelastajana ja uimaopettajana ja on luvannut opettaa vähän eri tekniikoita yms. Mikäs siinä kun ilmaseksi uimaan pääsee ja opetustakin saa. En mä valita :D Lauantaina päivällä olin myös maalaamassa yhen suomalaisen pastorin kellaria, joten uiminen tuli tarpeeseen; sain liotettua maalikuorrutuksen helposti pois ;)

Mä huomaan, että blogin ylläpito on kaikkein mielekkäintä silloin, kun olisi läksyjen aika. Huomenna olisi Paavalin kirjeistä koe, ja täällä mä vaan istun. Niin, ja huomiseksi pitäis tehdä viisi esseetä, sekä outlinet muistiinpainoista. Mutta mutta.. Pitänee ehkä joskus opetella oikeasti opiskelemaan. Täällä sitä ei kyllä ole pakko vielä tehdä, täällä saa A:ta ja yli 90 pistettä tehtävistä tekemättä melkein mitään. Lukiossakin vaadittiin ihan asteen verran enemmän, vaikkei sielläkään juuri töihin joutunut. Täällä lähinnä joutuu opettelemaan raamattusanastoa englanniksi, siinä kaikki. Tunneilla kun kuuntelee, niin kokeissa pärjää.

Mä jatkan taas ahkeran opiskelijan leikkimistä, ja kirjottelen noita esseitä. Täällähän essee siis tarkottaa noin viittä riviä tekstiä... Ei menis ehkä YTL:lle läpi.

Muoks. Nyt olis kuvia facebookissa. Tervemenoa katsomaan!

Tohtori tuli taloon

Niin kuin jossain blogitekstissä ehkä mainitsinkin, tämä asunto oli onnistuttu tyhjentämään hyvin perusteellisesti ennen kuin mä saavuin tänne. Siivousvälineitä on jouduttu metsästämään seurakuntalaisilta sekä turvautumaan dollarikauppojen valikoimiin. Suurimman päänvaivan on kuitenkin onnistunut tuottamaan imuri. Kuukauden päivät sain muistutella dormivastaavaa mun astmasta ja kokolattiamaton yhdistelmästä, ennen kuin jotain alkoi tapahtumaan.

Eräänä kauniina päivänä Pastori saapui Tohtori kainalossaan luoksemme. Tohtori oli asustellut miesten dormissa, joten oletus oli, että Tohtorin palveluksia ei ollut juuri hyödynnetty. Tervehdimme sinivihreää tohtoria kunnioittavasti ja järjestimme hänelle tilaa asuntoomme. Ensimmäisenä katse kiinnittyi Tohtorin rinnuksiin kiinnitettyyn "Dirt Doctor"-kylttiin, joka loi hyvin asiantuntevan kuvan uudesta ystävästämme. Ja tietysti heti piti päästä selvittämään mitä Tohtori oikein osaa. Noh, johto seinään ja menoks, tai niin ainakin luulimme. Tohtorimme yskäisi muutaman kerran, ja sen sisuksiin kertyneet pölyt päätyivät leijailemaan huoneeseen. Alkukankeutta, ajattelin. Ongelmaksi muodostui vain se, ettei Tohtori tahtonyt enää imeäkkään pölyjä sisäänsä. Pastorin kanssa siinä sitten pohdittiin, että pakkohan sen on toimia kun imurin pussi on täynnä, mikä tarkoitti sitä, että ehkä miesten puolella sitä olikin joskus hyödynnetty, mutta se miten he olivat saaneet pölyt Dirt Doctorin sisuksiin ei meille selvinnyt. Mutta ei, pussi vaihtoon ja uusi yritys. Ei vieläkään kunnon tulosta. Jäimme pohtimaan asiaa ja odottamaan josko jostain löytyisi Dirt Doctorille seuralainen tai seuraaja, mutta koska päivät kuluivat eikä ehdokkaita löytynyt, jouduimme maanittelemaan Tohtoria toimimaan. Tällä kertaa tuloksena oli pamahdus ja palaneen käryä. Tohtorin maine oli ehtinyt leviämään sen verran pitkälle, että parhaimmillaan tohtorin kummallakin puolella oli nuori ja kaunis seuralainen. Tosin pitovaikeuksien vuoksi, päädyimme antamaan jo toisen seuralaisen eteenpäin, ja Dirt Doctorkin etsii uutta kotia.

Elämä kulkee muuten hyvin normaalia rataa, koulun ja kämpän väliä saa juosta niin paljon kuin lystää, mutta muualle ei oikein tule lähdetty. Uimahalliin tosin pääsin viime lauantaina, mikä toi ihan mukavaa vaihtelua. Niin ja oli meillä tosiaan viime viikolla "koeviikko", mikä ei minun elämään vaikuttanut käytännössä mitenkään. Tällä viikolla onkin sitten yksi koe, ja kaksi kotikoetta. Kotikokeissa on kaksi viikkoa palautusaikaa, ja kaikkien apuvälineiden käyttö on sallittu. Ja sainpahan juuri mailin yhdeltä sihteeriltä, joka kertoi mistä mihinkin kysymykseen löytyy vastaukset. Kyllä opiskelu on rankkaa. Ai niin, ja siihenkin kokeeseen mikä tällä viikolla tehdään tunnilla on jo annettu kysymykset ja vastaukset.

Ja pakollinen sääkatsaus: lämpöä päälle 20 astetta, muutama hassu pilven hattara ;)huomenna ja ylihuomenna on odotettavissa 23 astetta selkeän taivaan kera. kelpaisi varmaan teillekin?